Toiveompelus ja klaffipöytä

Viime keväänä kummityttöni pyysi minua tekemään hänelle kokohaalarin ts. jumpsuitin /one piece -haalarin. Hän kertoi toiveitaan niin nopeasti, että pyysin häntä piirtämään minulle kuvan, josta selviäisi kaikki oleellinen. Ei mennyt kauaa, kun minulla oli kuva, johon oli kirjoitettu kaikki tarpeellinen.

No, minähän olen teille kertonut, että projektini saattavat kestää ja toiveiden toteuttamiseenkin saattaa mennä aikaa. Alkusyksystä kummityttöni kysyi minulta haalarista, mutta en ollut ajatellut koko asiaa. Pitkin syksyä hän kyseli vaatteen perään ja jouluna heti ensimmäinen kysymys oli: joko olet tehnyt jumpsuitin? Minä sitten nolona jouduin myöntämään, etten ole edes aloittanut. Koska kummityttöni on malttanut koko syksyn odottaa vaatetta kiltisti, päätin tehdä haalarin kuntoon ennen koulun alkua. Tekemiseen meni aikaa noin 5 tuntia. Hävettää oikein, että tämä on jäänyt tekemättä. Nyt vaate on lahkeiden kuminauhojen pujotusta vaille valmis.

Suunnitelman pohjalta oli kiva valmistaa vaate.

Toivottavasti kummityttöni tykkää. :)


Viime syksynä tuli valmiiksi myös kauan työn alla ollut pöytä. Klaffipöytä on ilmeisesti pappani koulutyö ja se olikin aika jännällä tavalla tehty. Löysin pöydän siivotessani mummulan alakertaa, jota kutsun alustaksi tai kellariksi. Pöytä koki saman kohtalon kuin muutkin huonekaluni eli ensin poistin maalit, sitten hioin ja lopuksi uudet maalit huonekaluun. Maalaminen vie oman aikansa, koska käytän liuotinohenteista Empire -maalia, jonka annan kuivua aina vuorokauden ennen uutta maalausta.

Tästä pöydästä lähti onneksi maali helposti eikä korjaamistakaan ollut paljon.

 

Oikein mukavaa vuoden
ensimmäistä lauantai-iltaa!
Yksi lupaukseni vuodelle 2015 taitaa olla se, että yritän päivittää tätä blogia useammin...

Hyvää uutta vuotta!

Uusi vuosi - uudet kujeet

Mummulani oli tapana sanoa aina noin, kun vuodenvaihde lähestyi tai vuosi oli vaihtumassa. Nyt tuo lause on siis ajankohtainen, koska tänäänhän on uuden vuoden ensimmäinen päivä. Ja tämän päivän kunniaksi päätinkin päivittää blogiani pitkästä aikaa.

Viime päivät olen viettänyt taas huonekaluja hioen ja maalaillen. Loppukesästä poistin kuumailmapuhaltimen avulla maalit vanhasta tuolista ja hioin pinnat huolellisesti. Hiomisen jälkeen tuoli onkin odottanut jatkotoimenpiteitä näihin päiviin saakka. Nyt tuo tuoli on saanut pintaan 

uuden maalin ja pääsee käyttöön.

 

Joulukuun alussa sain päähäni ottaa suurten projektien väliin taas pienen välityön. Itsekin aivan hämmästyin, kun nyt tein tuon välityön valmiiksi ja huomasin, että se tuli saman kuukauden aikana kuntoon. Yleensähän projekteillani on tapana venyä ja venyä...

Tässä siis mummulleni kuuluneen vanhan peilipöydän jakkara ja jakkaran uusi elämä.

Näiden maalausten lisäksi olen viime päivät viettänyt vihreän maalipölyn peitossa.

 Tässä pieni kuvakollaasi projektista, mikä on ollut työn alla jo yli vuoden,

 mutta on viimeisten päivien aikana mennyt eteenpäin hitaasti, mutta varmasti!

Tuolien muutos

Viime kesänä aloitin lomani heti tehokkaasti. Löysin roskalavalta kaksi tuolia, jotka nappasin matkaani. Tuolien maalipinta oli kulunut ja ne olivat keltaisia, mutta muuten niissä ei ollut mitään vikaa. Liitokset olivat pysyneet hyvinä ja muutakaan korjaustarvetta ei ollut, niinpä poistin maalin, hioin tuolit siistiksi ja maalasin uudelleen. Keittiössä huonekaluni ovat helmenharmaita, joten nämäkin tuolit saivat helmenharmaan värin.

Pohdin myös erilaisia tekstejä tai kuvioita joko istuinosaan tai selkänojan yläosaan, mutta valinnanvaikeuden takia päädyin pitämään tuolit ilman koristeita. Ehkä ne ovat näin pitkäikäisemmät. Olisin varmaan jossain vaiheessa kyllästynyt johonkin tekstiin, mutta voinhan aina piristää ilmettä irtohupuilla tai istuintyynyillä.

Minulla on vielä 5 tuolia odottamassa kuntoon laittamista, joten saattaa olla, että johonkin laitan jotain pientä, mutta mitäpä se sitten olisi?

Käyttämättömästä käyttökelpoiseksi

Kuten aiemmin kerroin, niin minulla on tapana aloittaa uusi projekti ennen kuin vanhat ovat valmiita. No, tämä vanha rahi oli joulun aikaan sellainen. Ilmeisesti mummu ja pappa ovat jossain vaiheessa siihen jo kertaalleen kankaan uusineet, koska runkoa ympäröivää pahvia oli laitettu uudelleen kiinni taksoilla ja pienillä nauloilla ja olipa joku varmaan loukannutkin työtä tehdessä, kun sisällä oli pieni veritahra.

Vanha kangas lähti irti helposti ja siitä sai mallin uuden päällisen ompeluun. Sen uuden kankaan valinta olikin sitten vaikeampi asia, mutta päätös syntyi lopulta äitini toimesta. Koska uusi päälikangas on vaalea ja kovin ohut, niin uudistuneessa rahissa on nyt yksi vanukerros pehmentämässä pinnan tuntua ja vaalea vuorikangas.

Tuo uusi kangas on ostettu todella ihanasta Sonjan Sisustupuodista Mynämäeltä.



Punasävyinen vanha lipasto on isäni entisöimä ja kotini rakkaimpia huonekaluja.

Tumman puun kauneus

Minulla on aina meneillään monta projektia samaan aikaan. Oma kotini täyttyy välillä monista projekteistani, mutta pahemmin taitaa täyttyä vanhempieni alakerta, jonne jotenkin kummasti projektini aina päätyvät. Sitten käy niin, että unohdan keskeneräiset projektit sinne ja aloitan taas kodissani uusia. Tänä vuonna sain kuitenkin joulun aikaan tehtyä muutaman tällaisen projektin valmiiksi. 

Tästä arkusta poistin maalit jo muutama vuosi sitten, 

mutta hiontavaihe jäi kesken moneksi vuodeksi.

Arkkuun oli tehty maalilla ootraus, mikä oli kyllä ihan kaunis, mutta tuo keltaoranssiväritys ei miellyttänyt silmääni.

Aluksi oli tarkoitus poistaa maalit ja hioa sen verran, että arkun voisi maalata. 

Hiominen kuitenkin paljasti kauniin puupinnan 

ja kulmien sinkkaliitokset, mikä sai toisiin aatoksiin.

Niinpä arkku tuli hiottua täysin puupuhtaaksi.

 

Arkun kannen kunnostaminen jäi isälleni, koska joku oli lyönyt siihen aikoinaan niin paljon nauloja, että ne piti poistaa. Hän poisti kaikki naulat, irrotti kannen osiin, hioi osat kuntoon ja kokosi kannen uudelleen. Lisäksi hän kittasi naulojen poistamisesta jääneet kolot ja sai kannen hienoon kuntoon.

Pidän tummista huonekaluista, joten lopulta päädyin laittamaan pähkinänvärisen vesipetsin, jonka päälle isäni laittoi vielä lakan. Hän saa usein tehtäväksi ne vaikeimmat kohdat, jotta en pilaa kovalla vaivalla tehtyä pohjatyötä. Arkusta puuttuu vielä loppuviimeistely,  koska etsin sivuihin sopivia kantokahvoja. Ideoita vastaanotetaan. :)

Toinen projektini, mikä tuli valmiiksi oli vanha laatikollinen pöytä. Pöytä on ollut jo kaksi vuotta keittiössäni käytössä, mutta nyt päätin laittaa senkin kuntoon. Pöytä koki saman käsittelyn kuin arkku ja päätyi uuden värinsä vuoksi pois keittiöstä.