Kesän maalausprojekti

Nyt onkin mennyt pitkä aika, kun viimeksi olen kirjoitellut. Kesä meni nopeasti ja syksyn tullen työt ovat vieneet aikani. Vihdoin tuli ilta, jolloin ehdin hieman katsoa muutamaa kuukautta taaksepäin.

Tässä katsaus toisesta kesän remontista, joka on vielä loppusilausta vailla valmis.

Kesällä päätin aloittaa alustan rappusten rempan. En tiedä, onko harmaa muovimatto laitettu jo heti alunperin rappusiin vai onko pappa sen jossain vaiheessa myöhemmin sinne laittanut, mutta nyt päätin, että se lähtee pois. Alusta asti oli selvää, että jos alta paljastuu lautarappuset, niin ne jäävät esiin ja saavat maalin pintaansa. Näinhän siinä sitten kävi, että muovimaton alta tuli kaunis lauta esiin ja hiomisen jälkeen ne olivat maalattavassa kunnossa.

Seinissä oli käsittelemätön puupaneeli, joka sai pohjamaalin jälkeen

 ns. maalarinvalkoisen pintamaalin.

  

Rappukäytävän seinät tarvitsevat vielä kalkkimaalikäsittelyn, mutta se jääköön tulevaan. Seinässä oleva musta naulakko on hankinta kesän Vaasan matkalta ja ostettu Vaasan vankilan myymälästä. 

Vanhojen korien uusi elämä

Tuunaus ja askarteluteema jatkuu...

 

Löysin vanhempieni mökiltä muutaman korin, jotka olivat menneet rikki. Toisesta puuttui kokonaan kantokahva ja toisen reuna oli rikkoutunut, joten ne olivat poistettu käytöstä. Pienen tuunauksen jälkeen menee varmasti tovi ennen kuin ne heitetään roskiin. Tarvikkeita tähän ei paljoa tarvittu, korit, spraymaalia, sablona ja muovia.

 

Ilman kantokahvaa oleva kori tulee sisäkäyttöön ja saa vielä kankaasta sisuksen. Luultavasti kerään siihen kaikki Unelmien Talo & Koti -lehdet.   :) 

Toiseen koriin kiinnitin muovin ja se pääsi ulos.

Ja vielä voi fiilistellä keskikesän juhlaa, joten tässä komea juhannussalko. Nyt alkoi heinäkuu ja paljon on suunnitelmia seuraaville viikoille. Saas nähdä, koska ehdin taas kirjoitella.

 

Remonttihammasta kolottaa

 

Nyt tuunattu uunipelti on kiinni keittiössä ja vieläpä oikealla paikalla. Pelti tuli kiinni muuriin, joten tarvitsin kiinnittämiseen muutamia työkaluja. Löysin papan kätköistä sopivan kokoiset proput ja koska en saanut isääni kiinnityshommiin, päätin tehdä sen itse. Eiköhän se tuolla nyt pysy... Ja tällä kertaa ei edes tarvittu ohjeita, vaikka olenkin tällaisen sivuston joskus tallentanut koneelleni muistiin.  :)

Keittiön lattialla on säilytyksessä 4,5 metriä pitkää lattialautaa 12 pakettia, joten ehkäpä kesän aikana tulee vielä kuvia makuuhuoneen remontista. Ensi viikolla käyn myös tilaamassa tapettia, kunhan saan päätettyä, että pidänkö oman valintani vai otanko kenties sittenkin myyjän ehdottamaa tapettia. 

Sain myös vihdoin ostettua itselleni Keisarinna-valaisimen, jota olen ihaillut jo muutaman vuoden. Se etsii vielä paikkaansa olohuoneesta ja saattaapi se päätyä makuuhuoneeseen sitten, kun sen remontti on valmis. Nuo pienet Aarikan tuikut olivat alunperin oranssin väriset, mutta pitkän (vuosien) pohdinnan jälkeen päädyin maalaamaan ne valkoisiksi. 

Nyt olen tehnyt ulkona pihahommia ja juhannusta odotan jo kovasti.

Pitkästä aikaa pientä askartelua

Pitkästä aikaa sain toteutettua jo jonkin aikaa päässäni muhineen ajatuksen. Olohuoneen nurkkausta maalatessani halusin saada sinne isäni lovileikkaustöitä ja niinpä keittiöstä lähti patalappujen koukut eri huoneeseen. Koko kevään keittiö onkin kaivannut jotain, mihin patalaput tai patakintaat voisi laittaa roikkumaan ja nyt sellainen vihdoin on.

Tässä tarvikkeet, joista lähdin liikenteeseen.

 

Löysin vanhan puuhellan pellin kellarista, siihen liitutaulumaalia, muutama koukku ja pitsiä.

 

Kertaalleen liitutaulumaalilla maalattu. Yhteensä maalasin ristiin rastiin pinnan kolme kertaa, jotta pinta tulisi mahdollisimman tasaiseksi.

Ja lopputulos näyttää tältä:

 

Tekstiä voi vaihdella fiiliksen mukaan, mutta nyt nautitaan kesästä!

Tällaista tällä kertaa lepopäivän ratoksi.

Kesä tuli vauhdikkaasti

Tänä vuonna aurinko helli jo toukokuussa siten, että ihan sokaistui ajasta. Kuumuutta riitti aamulla, päivällä, illalla sekä yöllä. Tänä vuonna olin aikaisessa myös kesäkukkien kanssa. Yleensä ostan kesäkukat vasta kesäkuun alussa, mutta nyt laitoin jo toukokuun puolessa välissä terassin kuntoon. Kaiteelle laitoin pelargoniat ja liikuteltaviin ruukkuihin löysin tänä vuonna neilikoilta ja daaliettoja. Joka vuosi pitää hieman kokeilla, että mikä tuossa auringonpaahteessa pärjää.

Pelargoniat ovat huippuhyviä kestämään paahdetta ja kuivuuttakin, koska kastelen hieman satunnaisesti. Viime vuonna minulla oli rautayrttiä pienissä ruukuissa, mutta ne eivät viihtyneet ollenkaan. Daalia on ollut kestosuosikkini, joten eiköhän sellainenkin tänä vuonna tuonne vielä tule, mutta liikkeelle lähdin pienemmällä daalietalla, mikä on ollut hyvä valinta aikaisemminkin.

Vilpolassa eli pikkueteisessä minulla on perinteisesti pelargoniat ikkunanlaudalla. Saviruukussa onkin viime vuonna pienissä ruukuissa olleet, talvehtineet, pelargoniat. Yhdessä on nuppuja, joten eiköhän se pian kuki.

Ja nythän on loma, joten enköhän ehdi jotain käsitöitäkin tekemään ja niistä tänne kirjoittelemaan. Katsotaan. Nyt nautitaan kesästä.   :)

Kylässä

Viime viikonloppuna aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja oli aika kokoontua illanviettoon ystävien kanssa. Samalla otin muutamia kuvia kauniista kodista.

Ensin kuitenkin ruokahalun herättävä kuva. Emäntämme oli loihtinut aivan mielettömän hyviä hampurilaisia, salaattia ja lohkoperunoita. Lisäksi oli juustopöytä ja muita herkkuja. Maistuis varmaan sullekin?   :)

 Ulkona ystävälläni on ihania kukka-asetelmia ja vanhat tavarat löytävät paikkansa ja ottavat tilan haltuun. Hampurilaisten pihvit olivat tietysti uudessa grillissä valmistettuja.

Kodin väritys on harmoninen ja rauhallinen. Poimin aina hyviä ideoita ystävältäni. Hänellä on ihmeellinen silmä löytää aina kaunista erikoisistakin paikoista ja erityisesti edulliseen hintaan. Hän on todellinen löytöjen löytäjä!

Kiirettä ja kimallusta

Tällä hetkellä arki vie energiani niin, että ainut käsityö, minkä olen tehnyt, on kuvassa oleva kääntöpipo. Nolona myönnän tämän tosiasian ja hävettääkin hieman, että käsitöitä ei ole tullut tehtyä. Työkaverini sanoi yksi päivä, että villapipo alkaa tuntua liian kuumalta, mutta ei kuulemma omista kivaa trikoopipoa. Kerroin omistavani tähtikankaita ja niinpä hän valitsi itselleen mieluisimmat - ruskean ja pinkin. Muutaman vaatteen olen myös korjannut työkavereilleni, mutta siinä ovat käsityöni.

Tuo aamukampa kertoo joka päivä töissä oppilaille ilouutisia, mutta minua se muistuttaa kiireestä. Kuvan ottohetkellä oli jäljellä 18 koulupäivää. Nyt niitä on vähemmän ja stressi vaan kasvaa. Aika kiva idea on tuo tämän vuoden aamukampa ja oppilaat olivat joko keksineet tuon itse tai ponganneet jostain. Tuosta on nyt helppo vähentää "päiviä", voi sitä kansiota tuohonkin käyttää.

Tuskaa tällä hetkellä tuottaa myös kodinkansion sotku. Paperit ovat sikinsokin ja aina veroilmoituksen aikaan tulee paniikki. Koskakohan mä opin...   

Toinen syy, etten ole tehnyt käsitöitä löytyy tuosta kuvakollaasista. Olen pari vuotta puhunut, että voisi kokeilla geelikynsiä ja nyt toteutin aikeeni. No, enhän mä näillä oikein osaa tehdä mitään. Hyvä, että nuppineulasta sain kiinni. :D Katsotaan nyt, kun kesä alkaa ja pihatyöt oikein kunnolla, rikkaruohojen kitkeminen ja käsitöiden tekeminen, niin voi olla, että tulee tauko kynsien kaunistukseen. :)

Kirjan ja ruusun päivänä sai tuon Anna-Leena Härkösen kirjan kaupan päälle ja se onkin ollut ihan mielekästä luettavaa. 

Pieniä lyhyitä tekstinpätkiä, joissa otetaan kantaa eri asioihin maan ja taivaan välillä. Olen muutamankin kerran ääneen nauranut. :)

Ehkä ensi kerralla kirjoitan jotain käsitöihin liittyvää.

Nopea reissu kauas ja takaisin

Kevät tuli kohisten ja kohtahan on jo taas kiire saada kaikki työt tehtyä puutarhassa. No totuuden nimissä myönnän, ettei ne työt koskaan tule valmiiksi eikä suunnittelut työt tehdyiksi sinä vuonna, kuin ne on suunnitellut tekevänsä. Mutta kaipa se on juuri se puutarhan "suola", keskeneräiset työt ja jatkuvasti mielessä olevat suunnitelmat.

Viime viikonloppuna kävin nopealla visiitillä Joensuussa. Tässä kuvakollaasi siitä reissusta. Tulomatkalla poikkesimme Valamon luostarin pihalla. Ajatuksena oli käydä ostamassa edes yksi pullo luostarin viiniä muistoksi. Harmillista oli, että myymälä oli mennyt varttia aikaisemmin kiinni. No, ehkä tästä saan syyn matkustaa toistekin sinne.

Ja matkaanhan kuuluu olennaisesti tauot. :) Jyväskylän ABC:ssä kuvasin kivan leipähyllyn, mikä oli tehty heinäseipäistä. Tuota ideaa voisi kehitellä. Joensuusta tuli otettua hyvin vähän kuvia,joten ainakin on hotellin esitteistä napattu huono kuva, jolla voi ehkä todistaa olleensa oikeasti siellä. :)

Kohokohtia oli nähdä laskettelukeskus Himos. :) Minulle on täysin tuntematonta aluetta kaikki lasketteluun liittyvä. Toinen kulttuurihetki oli kyltti Struven ketjusta. Googlettamalla selvisi, että kyseessä on Unescon maailmanperintökohde. Asiasta voi lukea tarkemmin esim. täältä. Ehkä sielläkin tarvitsee seuraavalla kerralla piipahtaa. Tulomatkalla poikkesimme siis luostarin kautta ja Jämsän Shellillä nautittiin kaffeet. Aika paljon tuli sellaisia paikkoja matkan varrella, joihin olisi voinut poiketa, kivannäköisiä kahviloita, idyllisiä pysähdyspaikkoja ja ainakin yksi mielenkiintoinen tehtaanmyymälä liittyi Pandaan.

Niin meno- kuin tulomatkallakin hymyn nostatti huulille Heinäveden

 Nesteen mainosplakaatti, jossa luki: 

Munkin tekee mieli kahvia. :)

Arkikuvahaaste 5

Viimeinen arkikuvahaasteen kuva tulee tässä. Maanantaina vanha ja hieman ehkä liian korkeaksi kasvanut omenapuu kaadettiin. Syy kaatamiseen oikeastaan on (lähi)tulevaisuudessa häämöttävä kattoremontti ja tämä puu oli liian lähellä torppaa. Puu näytti suhteellisen hyvältä, mutta sisältä oli jo melko laho, joten hyvä, että se kadettiin ennen kuin myrsky olisi sen kaatanut. 

Hieman haikein fiiliksin puu kaatui, koska juuri tämä puu muistuttaa minua eniten mummustani. Mummulla oli tapana katsoa ikkunasta, kun puu oli kukassa ja itsekin viime keväänä istuin ikkunan luona ihastelemassa kukintaa. Valkeakuulas on myös melkeinpä ainoa omenapuu, jonka omenoita suostun syömään.

Tuossa pienessä kuvassa on kuvattuna jokin pappani tekemä työväline, joka löytyi samaisena päivänä pihalta. Kaiketi pappa on joskus ollut ojaa laittamassa kuntoon ja on tullut kiire syömään mummun kutsuessa ja niinpä työväline on jääyt pihalle. Sieltä se nyt tuli esiin, kun kaivuri kävi tuota ojaa kaivamassa. :)

Näin on kaikki viisi kuvaa julkaistu ja saas nähdä, koska ehdin seuraavan päivityksen tekemään ja mistäköhän aiheesta... :)

Arkikuvahaaste 3 ja 4

Arkikuvahaasteessa osa 2 oli kuva työpinosta ja kalenterista. Nyt se työ onkin vienyt aikaani niin, että näiden muiden arkikuvahaasteiden päivittäminen on jäänyt kokonaan. Olen kuitenkin ottanut kuvat ja tässä teille osat 3 ja 4.

 

Viime viikonloppuna kävin auttamassa mökin siivouksessa. Jokakeväinen siivouspäivä osui nyt aurinkoiseen päivään ja työtä oli mukava tehdä. Tosin mökissä sisällä oli kylmempää kuin ulkona ja siksipä vanha puuhella sai luvan lämmetä.

 

 Osa 4.

Keväinen mullanvaihto sisäkukkiin on aina operaatio. Kolmen vuoden kokemuksella tiedän, että tuon viirivehkan multa pitäisi vaihtaa maaliskuussa, jotta se ei ehdi aloittaa kukintaa. Tiedän sen siksi, että kolmena vuotena minun on pitänyt vaihtaa se uuteen multaa, isompaan ruukkuun tai pienentää sitä. Kuinkas tänä vuonna kävikään... Samalla tavalla kuin aiemminkin eli koska en maaliskuussa vaihtanut multaa, niin tuossahan se nyt kukkii. Tuon kaktuksen mullan ehdin vaihtaa ja yhden nupun se jaksoikin nyt tehdä. Ulkona sinivuokot kukkivat onneksi reippaammin.

Tällaisin arkikuvin tällä  kertaa. Yritän saada lähipäivinä sen viimeisen kuvan laitettua.

Arkikuvahaaste 2

Jos viimeksi oli hieman luksusta arkikuvahaasteessa mukana, niin nyt on sitä todellista arkea. Minulla on niin töissä kuin kotonakin monta mappia ja monta paperipinoa, joista yritän löytää tarvitsemani. Tässä siis vain pienen pieni osuus työhön liittyvistä asioista. Tärkein kaikista on tuo päällimmäinen eli kalenteri. Ilman sitä en pärjäisi hetkeäkään.  Enkä myöskään ilman post-it lappuja. Niitä on kalenterin sivut täynnä.

Vuosien varrella viisastuu eli tällä kertaa ompelin kanteen pienen taskun, johon mahtuu hyvin muistiinpanovälineet.

Arkikuvahaaste 1

Sain arkikuvahaasteen Valkeaa kuulasta -blogin Johannalta. 

Arkikuvahaasteessa on tarkoitus julkaista kuva oma arjesta viitenä päivänä.

Tämä ensimmäinen kuva ei nyt ihan sitä tavallisinta arkeani ole, 

mutta saa nyt kuitenkin aloittaa tämän haasteen.

Hyvä ystäväni soitti juuri sopivasti työpäiväni päätteeksi ja ehdotti kahvittelua. Tavallisesti juon kahvini olohuoneen sohvalla tietokoneen ääressä, mutta tänään siis keittiössä hyvässä seurassa.

Löysimme siskoni kanssa viikonloppuna nuo ihanat GreenGaten Lattemukit ja pitihän ne nyt sitten heti testata. Erittäin hyvältä kahvi niistä maistuikin. :)

Tuolien muutos

Viime kesänä aloitin lomani heti tehokkaasti. Löysin roskalavalta kaksi tuolia, jotka nappasin matkaani. Tuolien maalipinta oli kulunut ja ne olivat keltaisia, mutta muuten niissä ei ollut mitään vikaa. Liitokset olivat pysyneet hyvinä ja muutakaan korjaustarvetta ei ollut, niinpä poistin maalin, hioin tuolit siistiksi ja maalasin uudelleen. Keittiössä huonekaluni ovat helmenharmaita, joten nämäkin tuolit saivat helmenharmaan värin.

Pohdin myös erilaisia tekstejä tai kuvioita joko istuinosaan tai selkänojan yläosaan, mutta valinnanvaikeuden takia päädyin pitämään tuolit ilman koristeita. Ehkä ne ovat näin pitkäikäisemmät. Olisin varmaan jossain vaiheessa kyllästynyt johonkin tekstiin, mutta voinhan aina piristää ilmettä irtohupuilla tai istuintyynyillä.

Minulla on vielä 5 tuolia odottamassa kuntoon laittamista, joten saattaa olla, että johonkin laitan jotain pientä, mutta mitäpä se sitten olisi?

Käyttämättömästä käyttökelpoiseksi

Kuten aiemmin kerroin, niin minulla on tapana aloittaa uusi projekti ennen kuin vanhat ovat valmiita. No, tämä vanha rahi oli joulun aikaan sellainen. Ilmeisesti mummu ja pappa ovat jossain vaiheessa siihen jo kertaalleen kankaan uusineet, koska runkoa ympäröivää pahvia oli laitettu uudelleen kiinni taksoilla ja pienillä nauloilla ja olipa joku varmaan loukannutkin työtä tehdessä, kun sisällä oli pieni veritahra.

Vanha kangas lähti irti helposti ja siitä sai mallin uuden päällisen ompeluun. Sen uuden kankaan valinta olikin sitten vaikeampi asia, mutta päätös syntyi lopulta äitini toimesta. Koska uusi päälikangas on vaalea ja kovin ohut, niin uudistuneessa rahissa on nyt yksi vanukerros pehmentämässä pinnan tuntua ja vaalea vuorikangas.

Tuo uusi kangas on ostettu todella ihanasta Sonjan Sisustupuodista Mynämäeltä.



Punasävyinen vanha lipasto on isäni entisöimä ja kotini rakkaimpia huonekaluja.

Tumman puun kauneus

Minulla on aina meneillään monta projektia samaan aikaan. Oma kotini täyttyy välillä monista projekteistani, mutta pahemmin taitaa täyttyä vanhempieni alakerta, jonne jotenkin kummasti projektini aina päätyvät. Sitten käy niin, että unohdan keskeneräiset projektit sinne ja aloitan taas kodissani uusia. Tänä vuonna sain kuitenkin joulun aikaan tehtyä muutaman tällaisen projektin valmiiksi. 

Tästä arkusta poistin maalit jo muutama vuosi sitten, 

mutta hiontavaihe jäi kesken moneksi vuodeksi.

Arkkuun oli tehty maalilla ootraus, mikä oli kyllä ihan kaunis, mutta tuo keltaoranssiväritys ei miellyttänyt silmääni.

Aluksi oli tarkoitus poistaa maalit ja hioa sen verran, että arkun voisi maalata. 

Hiominen kuitenkin paljasti kauniin puupinnan 

ja kulmien sinkkaliitokset, mikä sai toisiin aatoksiin.

Niinpä arkku tuli hiottua täysin puupuhtaaksi.

 

Arkun kannen kunnostaminen jäi isälleni, koska joku oli lyönyt siihen aikoinaan niin paljon nauloja, että ne piti poistaa. Hän poisti kaikki naulat, irrotti kannen osiin, hioi osat kuntoon ja kokosi kannen uudelleen. Lisäksi hän kittasi naulojen poistamisesta jääneet kolot ja sai kannen hienoon kuntoon.

Pidän tummista huonekaluista, joten lopulta päädyin laittamaan pähkinänvärisen vesipetsin, jonka päälle isäni laittoi vielä lakan. Hän saa usein tehtäväksi ne vaikeimmat kohdat, jotta en pilaa kovalla vaivalla tehtyä pohjatyötä. Arkusta puuttuu vielä loppuviimeistely,  koska etsin sivuihin sopivia kantokahvoja. Ideoita vastaanotetaan. :)

Toinen projektini, mikä tuli valmiiksi oli vanha laatikollinen pöytä. Pöytä on ollut jo kaksi vuotta keittiössäni käytössä, mutta nyt päätin laittaa senkin kuntoon. Pöytä koki saman käsittelyn kuin arkku ja päätyi uuden värinsä vuoksi pois keittiöstä.

Rentoutumista ja touhuamista

Tänään oli pitkästä aikaa päivä, jolloin ei ollut kiire mihinkään. Aamulla sai nukkua niin kauan, että heräsi luonnollisesti ilman herätyskellon ääntä ja aamukahvin nauttimiseen sai luvalla mennä vaikka tunti. Nämä päivät ovat siitä ihania, että voi rauhassa pestä pyykkiä ja tehdä kodissa siivousta. Kun sitä saa tehdä rauhassa ja pienissä erissä, ei siivous ole tuskaista vaan oikeastaan mukavaa puuhaa. Pyykinpesu onkin tässä torpassa aikaa vievää, koska yksi kone kestää käydä kaksi tuntia ja siihen päälle vielä kuivuri. Kahta konetta en voi käyttää samaan aikaan, koska sulakkeet eivät kestä.

Tämän päivän saavutus oikeastaan oli ruoanlaitto. Olen tunnettu kaveripiirissäni siitä, etten laita ruokaa. Olen kuitenkin hieman opetellut ja uskallan kokeilla uusia reseptejä. Tänään vuorossa oli bataattisose.  Olimme eilen isäni kanssa kaupassa ja teimme molemmat omat ruokaostoksemme. Hän kyllä luuli, että tekisin bataattisoseen heillä ja melkeinpä hätääntyi, kun luuli, ettei saa maistaa valmista ruokaa. Soseesta tuli kyllä hyvää, vaikka itse sanonkin ja ehkäpä tämän kehtaa viedä vanhempien luokse ja antaa heidänkin maistaa.

Sose maistui hyvältä Herkkihetki -kulhosta, joka on Kustavin savipajan uusinta sarjaa.

 Pusspuss companyn tuotteisiin pääsee tutustumaan Savipajan sivujen kautta tästä

 tai suoraan Pusspussin omille sivuille tästä. 

Näiden lisäksi perinteiset savipajan astiastot ovat aivan ihania. 

Itse olen kerännyt tuota Roosaa -sarjaa, josta mukikin on. 

Toinen, mistä erityisesti olen pitänyt, on Mustikka.

 Savipajalla on pakko käydä ainakin kerran vuodessa ja

 samalla pääsee Paratiisipajan kynttilöitä tuoksuttelemaan

 ja taitaa sieltä aina muutama tulla kotiinkin asti.  

Jatketaan vaaleanpunaisella

Olen huomannut, että näiden muutaman vuoden aikana,

 pinkki ja vaaleanpunainen ovat pikkuhiljaa vallannut

 kodissani enenmmän ja enemmän tilaa. 

Alunperin suunnitelin yhteen huoneeseen 

vaaleanpunaisen sisustuksen, mutta jotenkin kummasti 

värit ovat alkaneet siirtyä muihinkin tiloihin.

Olen rakastunut Pihlgren & Ritolan tapetteihin.

Alla olevasta linkistä pääsee katsomaan, minkä kuvan perusteella valitsin tapettini.

 

http://www.tapettitehdas.fi/fi/tapetit/kaikki-mallit/69082

Ja tässä ennen jälkeeen kuvat. Entinen tapetti oli harmaata, 

jossa oli kudotun kankaan näköinen kuvio ja lattialla harmaa muovimatto.

 Jälkeen kuvassa siis tapettina Kestikievari ja lattia vaihtui puuhun.

 Huone sai myös sängynpäällisen viime vuoden tilkkutyönä. 

Hieman on vielä tilkkuilussa opeteltavaa, mutta jostainhan sekin on aloitettava.

Osa kankaista oli liian ohuita, joten seuraavassa peitossa käytän tukevampia kankaita. 

Toinen ongelma on vanu ja sen tikkaus eli nyt käytin ompelukonetta ja se veti rumasti, niin kuin kuvasta näkyy, joten ensi kerralla teen tikkauksen joko käsin tai lähetän peiton tikattavaksi.

Tänä vuonna suuremmat tilkkuiluprojektit ovat jääneet vähemmälle.

Jouluisen kaitaliinan olen saanut valmiiksi, joten ehkä se pääsee opiston näyttelyyn.

Pinkkiä piristystä

Heräteostos, hetken mielijohde, harkittu valinta vai pitkään mietitty hankinta. Viikonlopun shoppailun lopputuloksena taisi kyllä tulla kotiin kaikkein eniten heräteostoksia. Kaipa nekin ovat välillä oikeutettuja, eihän kaiken aina tarvitse olla niin tarkkaan harkittuja ja pohdittuja hankintoja. Sisustan oman mielihaluni mukaan, mutta myönnän, että sisustustrendit saavat minut välillä mukaansa. Maalaisromanttinen sisustustyyli on ehkä eniten minua, jos jokin tyyli pitäisi valita ja sitä ilmentää parhaiten mieltymykseni vanhoihin puisiin huonekaluihin. Nyt shoppailin pinkkiä piristystä kotiini. Vaaleanpunainen huone sai pinkkiä maustetta isosta tähtityynystä ja istuinpehmusteista. Pinkki tähtimatto sen sijaan etsii vielä paikkaansa.

Ihanasta sisustuspuodista löysin nuo peltiset purkit. Näin ne ikkunassa jo ennen sisälle menoa ja kävin heti hakemassa ne itselleni. Aiemmin olen hankkinut itselleni vaaleanpunaisen purkin valkoisilla palloilla ja se saa nyt nämä seurakseen.





Shoppailureissun yhteydessä otin muutaman kuvan salaa yöpaikkamme sisustusideoista. Tässä on yksi ihana asetelma ja kauniit tulppaanit herkistävät tunnelmaa entisestään. Varsien vihreys tuo kauniin kontrastin hempeille sävyille ja onpa tuo vaalen vihreä sävy päässyt omassa kodissanikin esille.

Pientä kivaa

Kevät tuntuu tulevan kohisten ja aamuisin pilvien takaa kurkkaava aurinko lämmittää jo sisätiloja kivasti. Välillä tulee sellaisia hetkiä, ettei mukamas ehdi tekemään itselle mitään kivaa, edes pientä, mutta onneksi siskoni innostui tekemään itselle pieniä ihanuuksia ja sain niistä osan itselleni. Pienen pussukan sisältä löytyi kaksi sydäntä, tähtiä, pienet siivet ja viiri. Kaikki ovat löytäneet paikkansa olohuoneesta, jossa niitä tulee eniten katsottua ja ihasteltua.

 



Heinäseipäistä tehdyt tikapuut löytyi pari kesää sitten naapurin pihakirppikseltä

 ja saavat seurakseen vaihtelevasti pieniä koristeita.

Viikonlopun pikamuutos

Olympialaisten ollessa viime viikonloppuna loppusuoralla oli viimeisten jääkiekkopelien ohella tarve tehdä jotain. Se jotain löytyi olohuoneen nurkasta, jossa 70-luvulla laitetut mäntypaneelit olivat tummuneet auringon vaikutuksesta jo melko paljon. Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisikö nurkalle tehdä jotain ja nyt tuntui olevan sen aika. Pienellä pintaremontilla sain mielestäni aikaan jo ison muutoksen. Järjestin samalla uudelleen paneeliseinässä olleita rukinlapoja. Toiselle seinustalle pääsi ostetut rukinlavat, joita löytyy kivasti kirppiksiltä ja toiselle seinustalle pääsi isäni tekemät. Lovileikkauksella on tehty myös kuvassa oleva naulakko, jota siskoni tekemät ihanuudet koristavat. Isäni on tehnyt paljon lovileikkaustöitä ja on opettanut myös minua. Nypläyksen tavoin lovileikkaus vaatii pitkäjänteisyyttä, keskittymiskykyä ja rauhallisuutta. Työ ei tule hetkessä valmiiksi ja vaatii monta eri osa-aluetta työskentelyssä. Voin myöhemmin laittaa tarkemmin lovileikkauksen tekniikasta.

P.S. Kuvissa näkyy myös valaisin, jonka jalan isäni on sorvannut 60-luvulla. Muistin viime syksynä, että vintissäni oli jotain valaisimia ja näitä löytyi kaksi. Vaihdoin sähköjohdot uusiin, ostin Pentikin varjostimet ja otin aiemmin yöpöydille tarkoitetut valaisimet käyttöön olohuoneeseen. :)