Tuolien muutos

Viime kesänä aloitin lomani heti tehokkaasti. Löysin roskalavalta kaksi tuolia, jotka nappasin matkaani. Tuolien maalipinta oli kulunut ja ne olivat keltaisia, mutta muuten niissä ei ollut mitään vikaa. Liitokset olivat pysyneet hyvinä ja muutakaan korjaustarvetta ei ollut, niinpä poistin maalin, hioin tuolit siistiksi ja maalasin uudelleen. Keittiössä huonekaluni ovat helmenharmaita, joten nämäkin tuolit saivat helmenharmaan värin.

Pohdin myös erilaisia tekstejä tai kuvioita joko istuinosaan tai selkänojan yläosaan, mutta valinnanvaikeuden takia päädyin pitämään tuolit ilman koristeita. Ehkä ne ovat näin pitkäikäisemmät. Olisin varmaan jossain vaiheessa kyllästynyt johonkin tekstiin, mutta voinhan aina piristää ilmettä irtohupuilla tai istuintyynyillä.

Minulla on vielä 5 tuolia odottamassa kuntoon laittamista, joten saattaa olla, että johonkin laitan jotain pientä, mutta mitäpä se sitten olisi?

Käyttämättömästä käyttökelpoiseksi

Kuten aiemmin kerroin, niin minulla on tapana aloittaa uusi projekti ennen kuin vanhat ovat valmiita. No, tämä vanha rahi oli joulun aikaan sellainen. Ilmeisesti mummu ja pappa ovat jossain vaiheessa siihen jo kertaalleen kankaan uusineet, koska runkoa ympäröivää pahvia oli laitettu uudelleen kiinni taksoilla ja pienillä nauloilla ja olipa joku varmaan loukannutkin työtä tehdessä, kun sisällä oli pieni veritahra.

Vanha kangas lähti irti helposti ja siitä sai mallin uuden päällisen ompeluun. Sen uuden kankaan valinta olikin sitten vaikeampi asia, mutta päätös syntyi lopulta äitini toimesta. Koska uusi päälikangas on vaalea ja kovin ohut, niin uudistuneessa rahissa on nyt yksi vanukerros pehmentämässä pinnan tuntua ja vaalea vuorikangas.

Tuo uusi kangas on ostettu todella ihanasta Sonjan Sisustupuodista Mynämäeltä.



Punasävyinen vanha lipasto on isäni entisöimä ja kotini rakkaimpia huonekaluja.

Tumman puun kauneus

Minulla on aina meneillään monta projektia samaan aikaan. Oma kotini täyttyy välillä monista projekteistani, mutta pahemmin taitaa täyttyä vanhempieni alakerta, jonne jotenkin kummasti projektini aina päätyvät. Sitten käy niin, että unohdan keskeneräiset projektit sinne ja aloitan taas kodissani uusia. Tänä vuonna sain kuitenkin joulun aikaan tehtyä muutaman tällaisen projektin valmiiksi. 

Tästä arkusta poistin maalit jo muutama vuosi sitten, 

mutta hiontavaihe jäi kesken moneksi vuodeksi.

Arkkuun oli tehty maalilla ootraus, mikä oli kyllä ihan kaunis, mutta tuo keltaoranssiväritys ei miellyttänyt silmääni.

Aluksi oli tarkoitus poistaa maalit ja hioa sen verran, että arkun voisi maalata. 

Hiominen kuitenkin paljasti kauniin puupinnan 

ja kulmien sinkkaliitokset, mikä sai toisiin aatoksiin.

Niinpä arkku tuli hiottua täysin puupuhtaaksi.

 

Arkun kannen kunnostaminen jäi isälleni, koska joku oli lyönyt siihen aikoinaan niin paljon nauloja, että ne piti poistaa. Hän poisti kaikki naulat, irrotti kannen osiin, hioi osat kuntoon ja kokosi kannen uudelleen. Lisäksi hän kittasi naulojen poistamisesta jääneet kolot ja sai kannen hienoon kuntoon.

Pidän tummista huonekaluista, joten lopulta päädyin laittamaan pähkinänvärisen vesipetsin, jonka päälle isäni laittoi vielä lakan. Hän saa usein tehtäväksi ne vaikeimmat kohdat, jotta en pilaa kovalla vaivalla tehtyä pohjatyötä. Arkusta puuttuu vielä loppuviimeistely,  koska etsin sivuihin sopivia kantokahvoja. Ideoita vastaanotetaan. :)

Toinen projektini, mikä tuli valmiiksi oli vanha laatikollinen pöytä. Pöytä on ollut jo kaksi vuotta keittiössäni käytössä, mutta nyt päätin laittaa senkin kuntoon. Pöytä koki saman käsittelyn kuin arkku ja päätyi uuden värinsä vuoksi pois keittiöstä.

Rentoutumista ja touhuamista

Tänään oli pitkästä aikaa päivä, jolloin ei ollut kiire mihinkään. Aamulla sai nukkua niin kauan, että heräsi luonnollisesti ilman herätyskellon ääntä ja aamukahvin nauttimiseen sai luvalla mennä vaikka tunti. Nämä päivät ovat siitä ihania, että voi rauhassa pestä pyykkiä ja tehdä kodissa siivousta. Kun sitä saa tehdä rauhassa ja pienissä erissä, ei siivous ole tuskaista vaan oikeastaan mukavaa puuhaa. Pyykinpesu onkin tässä torpassa aikaa vievää, koska yksi kone kestää käydä kaksi tuntia ja siihen päälle vielä kuivuri. Kahta konetta en voi käyttää samaan aikaan, koska sulakkeet eivät kestä.

Tämän päivän saavutus oikeastaan oli ruoanlaitto. Olen tunnettu kaveripiirissäni siitä, etten laita ruokaa. Olen kuitenkin hieman opetellut ja uskallan kokeilla uusia reseptejä. Tänään vuorossa oli bataattisose.  Olimme eilen isäni kanssa kaupassa ja teimme molemmat omat ruokaostoksemme. Hän kyllä luuli, että tekisin bataattisoseen heillä ja melkeinpä hätääntyi, kun luuli, ettei saa maistaa valmista ruokaa. Soseesta tuli kyllä hyvää, vaikka itse sanonkin ja ehkäpä tämän kehtaa viedä vanhempien luokse ja antaa heidänkin maistaa.

Sose maistui hyvältä Herkkihetki -kulhosta, joka on Kustavin savipajan uusinta sarjaa.

 Pusspuss companyn tuotteisiin pääsee tutustumaan Savipajan sivujen kautta tästä

 tai suoraan Pusspussin omille sivuille tästä. 

Näiden lisäksi perinteiset savipajan astiastot ovat aivan ihania. 

Itse olen kerännyt tuota Roosaa -sarjaa, josta mukikin on. 

Toinen, mistä erityisesti olen pitänyt, on Mustikka.

 Savipajalla on pakko käydä ainakin kerran vuodessa ja

 samalla pääsee Paratiisipajan kynttilöitä tuoksuttelemaan

 ja taitaa sieltä aina muutama tulla kotiinkin asti.  

Jatketaan vaaleanpunaisella

Olen huomannut, että näiden muutaman vuoden aikana,

 pinkki ja vaaleanpunainen ovat pikkuhiljaa vallannut

 kodissani enenmmän ja enemmän tilaa. 

Alunperin suunnitelin yhteen huoneeseen 

vaaleanpunaisen sisustuksen, mutta jotenkin kummasti 

värit ovat alkaneet siirtyä muihinkin tiloihin.

Olen rakastunut Pihlgren & Ritolan tapetteihin.

Alla olevasta linkistä pääsee katsomaan, minkä kuvan perusteella valitsin tapettini.

 

http://www.tapettitehdas.fi/fi/tapetit/kaikki-mallit/69082

Ja tässä ennen jälkeeen kuvat. Entinen tapetti oli harmaata, 

jossa oli kudotun kankaan näköinen kuvio ja lattialla harmaa muovimatto.

 Jälkeen kuvassa siis tapettina Kestikievari ja lattia vaihtui puuhun.

 Huone sai myös sängynpäällisen viime vuoden tilkkutyönä. 

Hieman on vielä tilkkuilussa opeteltavaa, mutta jostainhan sekin on aloitettava.

Osa kankaista oli liian ohuita, joten seuraavassa peitossa käytän tukevampia kankaita. 

Toinen ongelma on vanu ja sen tikkaus eli nyt käytin ompelukonetta ja se veti rumasti, niin kuin kuvasta näkyy, joten ensi kerralla teen tikkauksen joko käsin tai lähetän peiton tikattavaksi.

Tänä vuonna suuremmat tilkkuiluprojektit ovat jääneet vähemmälle.

Jouluisen kaitaliinan olen saanut valmiiksi, joten ehkä se pääsee opiston näyttelyyn.

Pinkkiä piristystä

Heräteostos, hetken mielijohde, harkittu valinta vai pitkään mietitty hankinta. Viikonlopun shoppailun lopputuloksena taisi kyllä tulla kotiin kaikkein eniten heräteostoksia. Kaipa nekin ovat välillä oikeutettuja, eihän kaiken aina tarvitse olla niin tarkkaan harkittuja ja pohdittuja hankintoja. Sisustan oman mielihaluni mukaan, mutta myönnän, että sisustustrendit saavat minut välillä mukaansa. Maalaisromanttinen sisustustyyli on ehkä eniten minua, jos jokin tyyli pitäisi valita ja sitä ilmentää parhaiten mieltymykseni vanhoihin puisiin huonekaluihin. Nyt shoppailin pinkkiä piristystä kotiini. Vaaleanpunainen huone sai pinkkiä maustetta isosta tähtityynystä ja istuinpehmusteista. Pinkki tähtimatto sen sijaan etsii vielä paikkaansa.

Ihanasta sisustuspuodista löysin nuo peltiset purkit. Näin ne ikkunassa jo ennen sisälle menoa ja kävin heti hakemassa ne itselleni. Aiemmin olen hankkinut itselleni vaaleanpunaisen purkin valkoisilla palloilla ja se saa nyt nämä seurakseen.





Shoppailureissun yhteydessä otin muutaman kuvan salaa yöpaikkamme sisustusideoista. Tässä on yksi ihana asetelma ja kauniit tulppaanit herkistävät tunnelmaa entisestään. Varsien vihreys tuo kauniin kontrastin hempeille sävyille ja onpa tuo vaalen vihreä sävy päässyt omassa kodissanikin esille.

Pientä kivaa

Kevät tuntuu tulevan kohisten ja aamuisin pilvien takaa kurkkaava aurinko lämmittää jo sisätiloja kivasti. Välillä tulee sellaisia hetkiä, ettei mukamas ehdi tekemään itselle mitään kivaa, edes pientä, mutta onneksi siskoni innostui tekemään itselle pieniä ihanuuksia ja sain niistä osan itselleni. Pienen pussukan sisältä löytyi kaksi sydäntä, tähtiä, pienet siivet ja viiri. Kaikki ovat löytäneet paikkansa olohuoneesta, jossa niitä tulee eniten katsottua ja ihasteltua.

 



Heinäseipäistä tehdyt tikapuut löytyi pari kesää sitten naapurin pihakirppikseltä

 ja saavat seurakseen vaihtelevasti pieniä koristeita.

Viikonlopun pikamuutos

Olympialaisten ollessa viime viikonloppuna loppusuoralla oli viimeisten jääkiekkopelien ohella tarve tehdä jotain. Se jotain löytyi olohuoneen nurkasta, jossa 70-luvulla laitetut mäntypaneelit olivat tummuneet auringon vaikutuksesta jo melko paljon. Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisikö nurkalle tehdä jotain ja nyt tuntui olevan sen aika. Pienellä pintaremontilla sain mielestäni aikaan jo ison muutoksen. Järjestin samalla uudelleen paneeliseinässä olleita rukinlapoja. Toiselle seinustalle pääsi ostetut rukinlavat, joita löytyy kivasti kirppiksiltä ja toiselle seinustalle pääsi isäni tekemät. Lovileikkauksella on tehty myös kuvassa oleva naulakko, jota siskoni tekemät ihanuudet koristavat. Isäni on tehnyt paljon lovileikkaustöitä ja on opettanut myös minua. Nypläyksen tavoin lovileikkaus vaatii pitkäjänteisyyttä, keskittymiskykyä ja rauhallisuutta. Työ ei tule hetkessä valmiiksi ja vaatii monta eri osa-aluetta työskentelyssä. Voin myöhemmin laittaa tarkemmin lovileikkauksen tekniikasta.

P.S. Kuvissa näkyy myös valaisin, jonka jalan isäni on sorvannut 60-luvulla. Muistin viime syksynä, että vintissäni oli jotain valaisimia ja näitä löytyi kaksi. Vaihdoin sähköjohdot uusiin, ostin Pentikin varjostimet ja otin aiemmin yöpöydille tarkoitetut valaisimet käyttöön olohuoneeseen. :)

Tervetuloa Marjulaan

Monen vuoden pohdinnan jälkeen päätin uskaltautua blogien maailmaan. Muutama vuosi sitten elämässäni tapahtui muutoksia, joiden vaikutusta tulevaisuuteen en olisi osannut arvata. Vaihdoin työpaikkaa, muutin takaisin lapsuuden maisemiin ja siinä samassa tein kaupat mummulastamme.
Isovanhempani olivat toivoneet, että heidän rakentamaansa taloon jäisi sukulainen asumaan ja yhteensattumien kautta päädyin talon uudeksi emännäksi. Aluksi talo tuntui mummulalta ja puhuin itsekin siitä vielä mummulana. Nyt olen kuitenkin huomannut, että pienten muutosten kautta, olen saanut taloon oman fiiliksen. Havahdun silloin tällöin onnen tunteeseen ja niinä hetkinä saatan sanoa ääneen; tämä on minun kotini, miten voin olla näin onnekas, että olen tämän saanut.

Kun ulkona on noin keväinen ilma, voi jo hieman ajatella tulevaa kesää.
Kuvassa kesä on parhaimmillaan ja piha vehreimmillään.

P.S. Elämä Marjulassa on usein hyvinkin rauhallista, mutta onneksi aina silloin tällöin kotiini tupsahtaa vieraita tuomaan ääntä ja meininkiä. :)